Sainpa, kiuru, kiertämähän, lintu kurja, kulkemahan,

vieno, maita vieremähän, vaivainen, vaeltamahan,

joka tuulen tuntemahan, ärjynnän älyämähän,

vilussa värisemähän, pakkasessa parkumahan.

Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi

virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja.

Ken se kieltäni kirosi, kenpä ääntä ärjähteli;

soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani,

pahasti pajattavani, väärin virttä vääntäväni.

Elkätte, hyvät imeiset, tuota ouoksi otelko,

jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti!

En ole opissa ollut, käynyt mailla mahtimiesten,

saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia.

Vaan kuitenki kaikitenki la'un hiihin laulajoille,

la'un hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin.

Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi

laajemmille laulajoille, runsahammille runoille,

nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.